Turnausennakko: 1.4.2006

Sanonta menee jotenkin niin, että "vähiin käy ennen kuin loppuu..." Aprillipäivänä H2 pelaa kauden viimeiset kaksi peliä. Peleihin voidaan lähteä suhteellisen paineettomalla mielellä: alemmas sarjataulukossa ei voida enää tippua ja sopivasti pelien mennessä ristiin voidaan nousta jopa pari pykälää sarjataulukossa.

Ja tästä päästäänkin turnauksen tavoitteeseen: neljä pistettä!

Ensimmäisessä ottelussa vastaan tuleva HaKu kohdattiin Porvoossa, jolloin tuloksena oli tasapeli 3-3. Tuolloin ottelu oli tiukka jo numeroiden perusteella, mutta ottelun jälkeen näki että pelaajille jäi paljon hampaankoloon...

Toisessa pelissä kohdataan LaaKi, joka onnistuttiin ensimmäisessä pelissä voittamaan numeroin 8-5. Jos H2:n aikoo nostaa sijoitustaan sarjataulukossaan, tämä peli on pakko voittaa. Tässä pelissä mitataankin pelaajien tahtotaso: "kesäloma" on yhden ottelun päässä, mutta yhtään ei ole varaa löysäillä.

Molemmissa otteluissa lähdemme niillä vanhoilla eväillä: puolustuspelin kautta ja maalipaikkojen tehokasta hyödyntämistä! Tätä harjoiteltiinkin tämän viikon maanantaina, kun harjoituspelissä kohdattiin Habaneros, joka - suoraan sanoen - hallitsi pallollista peliä. Onnistuimme kuitenkin puolustuspelissämme ja maalipaikkojen hyödyntämisessä. Tulos oli 6-3 voitto.

Tähän kauden viimeiseen turnaukseen on valmistauduttu koko pitkä talvi. Kun otan huomioon lähtötasomme, olemme päässeet todellä pitkälle. Nälkää kuitenkin pitää vielä löytyä, sillä pystymme vielä parempaan. Paljon parempaan.

koutsi

Turnaus: 18.3.2006

18.3.2006 H2:n pelaajakööri teki maakuntamatkan Kehä III:n toiselle puolelle. Tunnetusti statilaisille on vaikea suunnistaa heti kun katuvalot himmenee, joten joillakin tuotti vaikeuksia löytää hallille.

Peleihin saimme kuitenkin reilut kaksi kentällistä pelaajia liikkeelle ja itse otteluista saimme mitä tavoittelimme: jälleen yksi voitto lisää. Otteluita varten rakensimme "tehokentällisen", johon kasattiin joukkueen sisäisessä pistepörssissä menestyneitä pelaaja, ja jarrukentät, joiden tavoitteena oli pitää oma pää puhtaana.

Ensimmäisessä ottelussa kohtasimme Pelikanit. Sarjapelistä oli saatu voitto, mutta harjoituspeleistä oli saatu tasurit aikaiseksi. Tiukkaa vääntö odoteltiin, mutta peli meni hieman eri tavallla.

Ottelun alku lähti hyvin liikkeelle: 5 minuuttia tiimaa tauluun ja H2 johti 3-0. Tehokenttä oli naputellut kaksi reppua tekijänä, ylläri pylläri: Marko Koskela. Jarrukentän Jonne onnistui myös kerran. Jonnen 2-0 maaliin Oskari räpsäytti pitkästä aikaa syöttöpisteen.

Kunnon H2 periaatteiden mukaisesti kaverille annettiin siimaa... Ja maaleja: toisen erän loppuun mennessä tilanne oli 3-3. Hmm... Pientä mietintämyssyä päähän, mitä tekis, mutta onneks GM, joka potee vaihteeksi polveaan ja oli valmennuksen apuna, antoi vinkin kentällismuutoksia varten. Uudet kentät peliin, uskon vahvistusta äijille erätauolla ja 3. erä käytiin.

Ja sitten H2:n poijjaat ratkaisi homman heti kolmannen erän alkuun. Ja millä tavalla: paine vastustajan päätyyn, tehokenttään siirretty Jonne tiputtaa pallon viivalle Samille, joka pamauttaa painavan, vaativan lämärin vastustajan maaliin. Siitä 16 sekuntia eteenpäin ja Ahlqvistin Tommi räväyttää Tero Österlundin syötöstä 5-2:een.

Vastustaja yritti epätoivoisesti päästä peliin takaisin mukaan ja saikin 35 minuutin kohdalla kavennuksen aikaiseksi, mutta jälleen kymmenkunta sekuntia pelikelloon lisää ja Ikäheimosen Janne räpsayttää kuitin kavereille. Ja homma valmis. Pari minuuttia ennen pelin loppua vielä yksi häkki lissää ja vähän aikalisällä varmistelun korostamista. Ja kaksi pistettä H2:lle.

Pisteitä ropsahti siis lokerikkoon pari lisää. Ja sitten akkujen latailua seuraavaan peliin. Vastaan oli tulossa lohkoa johtava SB 97 III:n, joka oli kuin olikin hävinnyt aamulla. Omien laskujeni mukaan, jotka kuitenkin ovat ilmeisesti vääriä, SB 97:a tarvitsi siis voiton Hazardeista. Doh, ei muutakun äijille jotain tolkun yritystä peliin.

Mutta ei se vain riittänyt. Kaveri oli paljon parempi. Paaaljon parempi. SB 97 III:n ja Nousukausi ovat siis nousemassa ylöspäin: Onnittelut molemmille.

Käydään hyvät puolet: puolustuspelimme toimi ajoittain. Toisaalta tehokentäksi rakennettu kenttä oli omassa päässä heikko. Omissa soi vähän runsaasti. Hmm... taas olis varmaan pitänyt tehdä jotain toisin. Mun pelijohtamisvirhe, vaikka pelaajathan ne siellä kentällä pelaa. Positiivisena puolen oli se, että joukkue jaksoi yrittää ja itseasiassa voitimme ottelussa yhden erän: kolmannen.

Ja kapteenimme Oscar napautti kauden ensimmäisen maalin: Jo oli aikakin!

Reilun viikon päästä on vuorossa viimeinen turnaus. Ja jo huomenna saunailtaa pukkaa...

Kun vielä kauden loppuun jaksetaan.

koutsi

Turnausennakko: 18.3.2006

Kauden 2005-2006 toiseksi viimeinen turnaus käydään tulevana viikonloppuna kaukana Järvenpäässä. Vielä on paljon pisteitä jaossa, ja onnistuessamme pystymme vielä kampailemaan paikasta neljän parhaan joukossa. Helppoa se ei tule olemaan, mutta tavoitteita pitää olla.

Ensimmäisessä ottelussa kohtaamme tällä kaudella myös harjoituspeleissä tutuksi tulleen Pelikanit. Kanilauman kanssa ollaan pelattu tasaisia pelejä, mutta vielä ei muistaakseni olla otettu kuonoon. Voitto sarjapelissä numeroin 4-2 ja tasapelit harjoitusotteluissa osoittaa kuitenkin sen, että pisteet eivät tule surffailemalla. Olettaisin, että Pelikanit tulee otteluun kovalla latauksella. Ja lisäksi voimme odotella yhden Jättikanin yrittävän veivauksia maalin kulmalta. Eli pakit otetaas se äijä sitten tarkasti ja eikä lähretä shinne...

Ja koska en harrasta mitään uhkapeliä tai pitkävetoa, niin pelivihjettä ei tipu. Mutta luotetaan H2:n miehiin, että parhaansa yrittävät ja koettavat voittaa pisteet kotiin. Ottelu ratkeaa puolustuspelin huolellisuuteen ja maalipaikkojen tehokkaaseen käyttöön.

Toisessa pelissä kohtaamme kotijoukkeen SB-97 III:n. Ottelun luonne ratkennee aamulla SB-97:n ensimmäisessä pelissä. Mikäli herrat voittavat pelin ja Nousukausi ei yllä tasapeliä parempaan, SB-97:n nousu vitoseen on varma. Mikäli taas tappio tulee ja Nousukausi voittaa molemmat pelinsä, on H2:n päänahalla arvoa.

Luonnollisesti toivomme, että se on tervemenoa SB-97 III vitoseen, sillä ko. joukkue pelaa aivan väärällä sarjatasolla. Ja sen jälkeen voisivat pelata meitä vastaan niin huonosti, notta saataisiin mekin muutama maali enemmän kuin viime kerralla.

Sen verta hyvä porukka on... Kiva on katella, kun palo liikkuu läpy-läpy syötöillä päästä päähän. Ja pallo napsautetaan teknisesti hyvillä vedoilla ylämummoon kerta toisensa jälkeen. Ei mitään ripulirannareita vain kunnon painavia vetoja... Semmoisia joista jää se kaunis mansikan kuva reiteen.

Toisen ottelun kulminaatiopisteet: Jos ottelussa on panosta, niin tiukkaa ja tarkkaa puolustuspeliä, jossa kaikki paikat vastaiskuihin on käytettävä. Jos pelissä ei ole panosta, niin tiukkaa ja tarkkaa puolustuspeliä, jossa kaikki paikat vastaiskuihin on käytettävä.

Jeps, sellainen on tasoero SB-97 III:n ja kutosdivarin keskitason porukan kanssa...

Eli launtaina nährään hallilla. Normaalin kaavan mukaan.

koutsi

Harjoituspeli 6.3.

H2:n harjoituspeli Tyrans-joukkuetta vastaan päättyi 3-1. Oma tuntuma pelistä on poikkeuksellisesti kaukalon laidalta. Täytyy myöntää, että peli näyttää aivan erilaiselta sivusta katsottuna kuin että surffailisi kentällä. Kokonaisuus tosin hahmottuu paremmin, mutta aika vähän siinä pystyy vaikuttamaan pelin tapahtumiin.

Kyseessä oli harjoituspeli vastustajaa vastaan joka ei saanut omaa joukkuettaan kokanaisuudessa paikalle, joten heillä oli sekava paketti meikäläisiä ja omia pelaajiaan.

Peli oli selvästi meidän hallinnassa. Jopa niin paljon, että rohkeat soturimme katsoivat vapaudekseen lonnia kentällä omaan tahtiinsa yli kahden minuutin vaihdoilla. Puolustus ja maalivahtipeli toimi oikein hyvin ja kapteenin oivallisesta ehdotuksesta puolustus kokeili erilaisia pelityylejä aggressiivisesta hieman löysempään taktiikkaan. Nähtiin tiivistä puolustuspelaamista ja uskaliaita nousuja. Hyökkäys sai aikaiseksi vain kolme maalia ottaen huomioon maalipaikat ja vastustajan. Ollaan tehty enemmän maalia pahempiakin vastustajia vastaan! Ratkaisijoina olivat taas samat miehet, joten sieltä toivoisi leveyttä löytyvän myös muiltakin. Hyviä asioita hyökkäyksessä oli, että pallo vietiin omin voimin hyökkäysalueelle ja saatiin useita peräkkäisiä syöttöjä omille! Erikoistilanteita ei paljon tullut sekavasta pelistä johtuen ja vapareita tuli puolin ja toisin. Niistä ei paljoa kerrottavaa ole, kun ne roiskaistiin vain miettimättä eteenpäin.

Voitto on aina voitto. Mitä siitä selittämään. Se on hyvä! Hyvä jätkät!

Kyllä mä silti edelleen harjoittelisin sitä yhdessä pelaamista.