Otteluraportit 28.1.2006 turnauksesta

28.1. turnaukseen lähdimme 4 pisteen tavoitteella. No, tavoitteesta jäätiin kun saatiin vain 3 pistettä kasaan, mutta tyytyväinen on kyllä pakko olla. H2:n taisteli pisteet kotiin vastustamattomalla tyylillä.

Sitten itse otteluihin:

H2 - ECG III

Joukkueet kohtasivat siis ensimmäisessä turnauksessa, jolloin ECG3 oli parempi maalein 4-1. Tästä ottelusta odoteltiin kuitenkin tasaisempaa ja niin siinä kävi.

Ottelun alku oli hieman kyttäilyä puolin ja toisin. ECG oli pikkuisen valmiimpi alussa, mutta ei saanut paikkoista sisään.

Kun peli oli pelattu vähän reilu 3 minuuttia, siirryimme 1-0 johtoon. Debyytin H2:n miehistössä tehnyt Marko Koskela napautti ensimmäisen maalinsa Mikon syötöstä.

Jatkoa seurasi 7 minuutin kohdalla, kun ECG otti jäähyn (oliko se liikaa pelaajia kentällä?) ja Tommi Ahlqvist sooloili numerot 2-0:aan. Kun Tommi lähti surffailemaan, ajattelin, että tosta ei hyvää seuraa... Toisin kävi: pallo puolesta kentästä ylämummoon. Näissä lukemissa ensimmäiselle erätauolle, jolloin koutsi aloitti vanhan laulunsa siitä, että kaverille ei sitten anneta siimaa ollenkaan.

Tosin kävi: Pelin ote lähti pikku hiljaa lipumaan vastustajalle, joka kiitti ja kumarsi, kun toista oli pelattu kuutisen minuuttia: 2-1. Tilannetta edelsi aikamoinen paine omassa päässä. Kun maalia ennen oli jo onnistuttu hoitamaan pari rangaistusta ja oltiin 2-0 johdossa, pelaajille oli ilmeisesti taas tullut vähän liian hyvä olo.

Maalia sulateltiin sitten vähän aikalisän muodossa, jonka jälkeen saatiin puolustussysteemit vähäksi aikaa kuntoon. Kolmas erä käyntiin ja vellikelloon aikaa 3 minuuttia: 2-2. Ja pari minuuttia lisää tiimaa: 2-3.

Maalit tuli selkeästi tiukan painostuksen ja puolustuspelin virheiden seurauksena. Yksi maali tuli myös Villen reboundista, johon siivouspalvelu ei ehtinyt ensin. Turha valittaa, sillä kaveri oli sillä hetkellä selkeästi parempi.

Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä H2 tuli takaisin peliin mukaan. Kun peliaikaa oli 5 minuuttia jäljellä, alkoi paine pikkuhiljaa siirtyä vastustajan päätyyn. Hyökkäys kerrallaan saimme parempia tilanteita. Vastustaja halusi selvästi alkaa varmistella omaa johtoaa ja he ottivat aikalisän juuri oikealla hetkellä meille. Siitä suuri kiitos heille, vaikka ei tuollaisessa tilanteessa juuri paljoa fiksua ehdi sanomaan, mitä kuin ilmoittamaan kuka tulee boksiin, jos joudutaan maalivahtiottamaan pois.

Onneksi siihen ei tarvinnut mennä, sillä pikkusen reilu pari minuuttia kun oli pelikellossa jäljellä, Marko pisti poikkisyötön oikealta laidalta maalille, jonne Juha "Snaipperi" Kantola oli ehtinyt... Kolmeee - Kolmeeeeeeee...

Tasuri tuli ja loppupelistä pystyi päättelemään, että piste kelpasi molemmille.

H2 - HieVä

Dodii, mitäs tästä pelistä pitäis sanoa. No ainakin, että pelistä tuli juuri niin vaikea kuin ennakolta arvioinkin: HieVän pelityyli on agressiivinen, mutta tällä kertaa se ei riittänyt... Siis voitto kotiin numeroin 6-4. Sitten hieman tapahtumia ottelusta:

Ottelun alku oli taas hieman tunnustelevaa, mutta tällä kertaa pääsimme nopeammin juonesta kiinni kuin kaveri. Tosin alun hyvistäkään paikoista ei saatu pallo pömpeliin vaikka kuinka yritettiin.

Kun peli oli tahkottu vajaa 8 minuuttia HieVä alkoi pelata omaa peliään ottamalla 2 minuutin rangaistuksen. 10 sekuntia ja pallo maaliin: Sami pommittaa kerran, pallo riparista Tommille, joka yllättää pistämällä nappipoikkarin Samille takaisin ja pallo maaliin lämärillä: 1-0. Tästä pari minuuttia eteenpäin ja "Snaipperi" on taas tontillaan: 2-0. Syöttäjän arvaattekin.

Näistä numeroista erätauolle ja erätauko "show" käsitti jälleen kerran koutsin saaranan aiheesta "Kun peli on saatu haltuun, niin siitä ei sitten luovuta!" Hyvältä näyttikin aina 9 minuutille saakka jolloin Marko nakkasi turnauksen toisen maalin ja tilanne 3-0. Pitää kyllä mainita, että Marko ehti hukata yhden rankkarinkin ennen tuota maalia. Noh maalista alkoi koutsin piinaminuutti: 20 sekkaa lisää tiimaa 3-1. Siitä vajaat 30 lisää: 3-2. Toinen maaleista tuli pisteeltä pakille tiputtaen, josta olin unohtanut varoittaa. Mun källi. Tosin, kun sama tapahtui kolmennessa erässä vielä kertaalleen, niin... Ei siitä enempää.

Eli tilanne oli siis parissa minuutissa mennyt 2-0:sta 3-2:een. Siinä vaiheessa piti taas ruveta miettimään aikalisä yms. poppakonsteja, mutta onneksi joukkue päätti ilman muistutuksia pelata. Minuutin kuluttua HieVän maalista kapteeni muistutti mitä tarkoittaa sana "Esimerkki" ja näpäytti Samin syötöstä maalin. Sami muuten nakutteli ottelussa tehot 1+2! Erittäin hyvä saldo puolustajalle.

Tilanteessa 4-2 kolmanteen erään. Ottelu ratkesi kun kolmatta erää oli palattu 6 minuuttia. Ensin HieVä näpäytti kulmalöyntikuviollaa 4-3:een. Tästä parikymmentä sekuntia ja tilanne oli 6-3 ja Hazardsillä yksi pelaaja ajettu pihalle: Eli ensin Marko räväytti voittomaalin ja sen jälkeen Juha Ojala pisti Oskari Matilaisen syötöstä 6-3. Maaleilla eroa muutama hassu sekunti. Harmi, että Oskarin pelinumero oli jotenkin "piälessä", jolloin automaattinen suihkukomento ja 5 minuuttia pakollista alivoimareeniä.

Eipä onnistunut HieVä kertaakaan tekemään maalia vitosen aikana ja heidän kavennuksensa tuli sen verta myöhään, ettei siitä sitten enempää. Lopussa näkyi myös hieman HieVän pelaajien turhautumista, mutta ymmärtäähän sen, vaikka -- suoraan sanoen -- selkään ajelut ja "pikkusikaa vähän isompi sika" ei kuulu lajiin.

Onneksi meidän ei tarvitse valittaa, sillä pisteet kotiin numeroin 6-4.

Kokonaisuutena turnaus oli onnistunut ja sekä hyökkäys että puolustus toimi hyvin. Jokainen pelaaja voi olla tyytyväinen omasta panoksestaan joukkueen eteen. Kiitos Teille!

Turnausennakko: 28.1.2005

Kuten tuossa aikaisemmin tuli luvattua, tulee tässä pientä ennakkoa tulevan viikonlopun turnauksesta.

Kohtaamme Hakaniemen torin alla ensin ECG III:n, joka onnistui kauden ensimmäisessä pelissämme voittamaan meidät numeroin 4-1. Jo tuolloin puolustuspelimme oli suht kohdallaan, mutta maalinteko oli tuskaa. Todella tuskaa...

Tutkitaan vähän tilastoja: Olemme tehneet lohkossamme kolmanneksi vähiten maaleja. Käytännössä toiseksi, sillä TD:lle on käynyt niin kuin on käynyt. ECG on tehnyt kuitenkin vain 2 maalia enemmän, joten hyökkäystehot pitäisi joukkueilla olla aika samoissa. Toisaalta olemme päästäneet neljänneksi vähiten maaleja, ECG on samassa tilastossa seitsemäs. Pisteissä olemme rintarinnan.

Odotan pelistä tiukkaa vääntöä, joka ratkea siihen, kumpi tekee enemmän maaleja!!!

Eiku, ihan tosissaan: Mikäli puolustuspelimme toimii yhtä hyvin, niin kuin koko kauden on toiminut, ja saamme myös onnistumisia hyökkäyspäässä, on ECG III voitettavissa. Takki auki ei voida kuitenkaan lähteä. Tasaista peliä odottelen.

Toinen peli pelataan HieVä vastaan. Metsästimme kauden avauspisteemme ko. pumppua vastaan kauden toisessa turnauksessa, joten voitto mielessä lähdetään peliin. Jälleen kerran on kuitenkin todettava, että HieVää vastaan ei voi tuudittautua helppoon peliin. Herrojen pelistä näkee, että kuvia ei kumarreta ja joissakin turnauksissa on joukkue pystynyt hätyyttelemään myös kärkipurukoita (HieVä - Nousukausi: 7-10).

Eli ei helppoja pisteitä odotettavissa. Omilla pelizydeemillä lähdetään: otetaan kenttä haltuun, puolustetaan vahvasti, tehdään tarvittavat maalit ja pysytään pois jäähyboksita. Molemmissa peleissä.

Käärmekeittoa keitellään, mikäli resepti löytyy. Ja kentälliset paljastetaan pelaajille viime tipassa... Eli viimeistään kun allekirjoittanut tajuaa, kuka on jäänyt kattelemaan muumeja videolta.

Saikkulista on ilmeisesti lyhentynyt ainoastaan pariin äijään:

V-P: Klenkka => 1 viikko pakkolepoa. (Se tarkoittaa, että ei sitten vielä maanantainakaan reeneihin!)
Mika: Toistaiseksi => ei mitään kiirettä siihen tervehtymiseen. Hiljaa hyvää tulee...

Ja vienon toiveen koutsi esittää: ilmoittakaa ajoissa tulettekonä vai ettekö te tulettekönä turnaukseen. kele...

Lopuksi tämän blogin avaajaa lainatakseni: Kiitos ja anteeksi.

Lopun alkua...

Kysymys: Mitä tapahtuu, kun 6-divarin salibandyjoukkueen valmentaja pistetään bloggaamaan ajatuksiaan?

Hmmm.... Duodarallaa...

Hiljaiseksi vetää, sillä jotain fiksua pitäisi aina olla sanottavana. 6-divarin salibandy on nyt kuitenkin sen verran vakavaa toimintaa, että tässä höpöttämisessä pitää olla järki mukana.

Eli tälleen voi käydä:

Vaihtoehto 1: H2:n peli lähtee uuteen hämmästyttävään nousuun ja porukka nousee sarjataso kerrallaan, pelaten 2010-luvun alkupuolella liigakarsinnoissa.

Vaihtoehto 2: H2:n peli lähtee uuteen hämmästyttävään laskuun ja porukka tippuu saman tien uuteen perustettavaan 7 divariin, ollen sarjatason ainoa joukkue 2010-luvun alkupuolelle saakka.

Vaihtoehto 3: H2:n peliin ei näillä jorinoilla ole suurempaa vaikutusta, vaan todellinen pelin kehitys tapahtuu treenien ja pelien kautta.

Kuinkahan kävis?!?!?

Itse epäilen tuon kolmos vaihtoehdon olevan sen todennäköisin.

Eli niin kuin missä tahansa ihmisen tekemisessä, lahjakkuus tai lahjakkuuden puute on vain yksi osa tekemistä. Paljon pystyy vaikuttamaan pelkästään myös yrittämällä: Ihmisellä pitää olla nöyryyttä tunnustaa, että ei ole oppinut vielä kaikkea.

Minä en ole vielä "valmis" valmentaja. Opettelen ja opin joka viikko uutta maanantain vuorolla. Ja samasta syystä H2:n pelaajien kannattaa vaivautua sinne treenivuorolle viikko toisensa jälkeen: opettelemaan uutta.

Huh, menipä taas pirun vakavaksi... Sitä kuitenkaan salibandyn treenaamisen ei tarvitse olla. Pitää mielen skarppina, kun treenaa ja etsii positiivisia fiiliksiä, kun se jalkakikka onnistuu ja pakki menee kepappi-kitkalle. Ja onhan se kiva nöyryyttää Villea siinä alkuveryttelyssä, kun suoraan syötöstä veto lävähtää ylämummoon. Oppiipahan vähän nöyryyttä ;)

Eli avauspuheenvuoro omalta osaltani on pidetty. Tästä turinat jatkuu viikonlopun koutsiennakolla, jonka yritän raapustella tänä iltana kasaan.

Ja tosiaan, ei tää 6-divarin salibandy niin vakavaa ole...